aina matkalla jonnekkin, minne ikinä päätyykin

Niin siitä onkin jo vierähtäny melkei puoli vuotta. En oo kirjoittanu melkei puoleen vuoteen, iha uskomatonta! Jostain syystä mun oli pakko päästä tänää kirjottamaan. Lätkäsin tohon jonkun viime vuoden puolella otetun kuvan, Mulla meinasi tulla itku, Mun kotikadut Sotkamossa. Ja kuinka onnellinen mä olin tuolloin... Mä asun nykyisin Helsingissä, Jakomäessä. Nykyisin mä ikävöin Sotkamoa enemmän ku koskaan. Vietin viime viikon Sotkamossa mun syyslomalla ja näin kaikkia rakkaita siellä. Kuinka mä voinkaa katua niin paljon päätöstä muuttaa Helsinkiin? 

 Mun elämä on muutenki nykyisin tasapaksua paskaa. Koulua vain. Opiskelen nykyisin Stadin ammattiopistossa hiuslinjalla. Koulussa kyllä on tähän asti mennyt ihan hyvin, ainoastaan ajatus kolmesta vuodesta kaiken tän keskellä isossa kaupungissa ahdistaa, Mua pelottaa, että mä en totu tähän koskaan. Olenhan mä kavereita saanu, mutta kaikki se tärkeä on juuri siellä Sotkamossa. Mua inhottaa olla näin hankala ja sopeutumaton. 

 Onneks tätä hommaa on kuitenkin tasapainottamassa muutamat asiat. Mulla on nykysin tekemistä, kynsien laitto ja valokuvaus on tullu mun elämään. Mukavaa ku on jotai harrastuksiakin. Kahden viikon päästä Henri on tulossa käymään. Hänestäpä en ole tainnu vielä kertoo? Alettiin Henrin kanssa seurustelemaan kesälomalla. Henri on nykyisin mun elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä ♥ Hänestä varmaan kerron joskus enemmän.

 Tän viikonlopun mä aion relata ja antaa aikaa itelleni. Mä haluan miettiä mitä mä haluan elämältä. Tänne kirjoittaminen tulee varmaan jatkossa olemaan iha hyvä keino selvittää ajatuksia. Toivon kyllä, että saisin taas otteen tästä bloggaamisesta. Eiköhä se tästä?