aina matkalla jonnekkin, minne ikinä päätyykin

Niin siitä onkin jo vierähtäny melkei puoli vuotta. En oo kirjoittanu melkei puoleen vuoteen, iha uskomatonta! Jostain syystä mun oli pakko päästä tänää kirjottamaan. Lätkäsin tohon jonkun viime vuoden puolella otetun kuvan, Mulla meinasi tulla itku, Mun kotikadut Sotkamossa. Ja kuinka onnellinen mä olin tuolloin... Mä asun nykyisin Helsingissä, Jakomäessä. Nykyisin mä ikävöin Sotkamoa enemmän ku koskaan. Vietin viime viikon Sotkamossa mun syyslomalla ja näin kaikkia rakkaita siellä. Kuinka mä voinkaa katua niin paljon päätöstä muuttaa Helsinkiin? 

 Mun elämä on muutenki nykyisin tasapaksua paskaa. Koulua vain. Opiskelen nykyisin Stadin ammattiopistossa hiuslinjalla. Koulussa kyllä on tähän asti mennyt ihan hyvin, ainoastaan ajatus kolmesta vuodesta kaiken tän keskellä isossa kaupungissa ahdistaa, Mua pelottaa, että mä en totu tähän koskaan. Olenhan mä kavereita saanu, mutta kaikki se tärkeä on juuri siellä Sotkamossa. Mua inhottaa olla näin hankala ja sopeutumaton. 

 Onneks tätä hommaa on kuitenkin tasapainottamassa muutamat asiat. Mulla on nykysin tekemistä, kynsien laitto ja valokuvaus on tullu mun elämään. Mukavaa ku on jotai harrastuksiakin. Kahden viikon päästä Henri on tulossa käymään. Hänestäpä en ole tainnu vielä kertoo? Alettiin Henrin kanssa seurustelemaan kesälomalla. Henri on nykyisin mun elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä ♥ Hänestä varmaan kerron joskus enemmän.

 Tän viikonlopun mä aion relata ja antaa aikaa itelleni. Mä haluan miettiä mitä mä haluan elämältä. Tänne kirjoittaminen tulee varmaan jatkossa olemaan iha hyvä keino selvittää ajatuksia. Toivon kyllä, että saisin taas otteen tästä bloggaamisesta. Eiköhä se tästä?

strange love

Otettii nää kuvat Sinimaarin kanssa yks ihana ilta. Sillon aurinko laski kauniimmin ku koskaa, oli lämmin ja mä olin tosi onnellinen. Lauantaina mä saan todistuksen käteen ja ei ole lämmin enää. Viime aikoina on tapahtunut ehkä turhanki paljon muutoksia. Oon saanu tärkeitä ihmisiä mun elämään, samoin oon menettänyt niitä senkin edestä. Pitäis olla tapahtunu iha maata järisyttäviä asioita mutta mä en osaa reagoida. 

Muutenki mulla on enää kuukausi aikaa Sotkamossa. Ennen mulla oli kova kiire päästä pois, mutta nyt alkaa jo tuntumaan siltä että en haluakkaan. Helsingissä on mun tulevaisuus, mutta mulla on jo nyt koti-ikävä. Tänää olis Jymyn peli, sitäki pitäis ehtiä käydä paristi kahtoo ennen ku lähen :-( Jos tää nyt tästä. Mulla on ainaki hyvä tuntuma tän bloggailun suhteen, kerranki mulla on aikaa! Lukijoille myös tiedoksi että olen sortunut instagramin maailmaan joten mua saa seurata soilelovesrammstein :-D

i'm afraid of falling

Miks ees päivittelen tätä blogia ku ei tää kummiskaa oo hengissä kovinkaa hyvin :-D Mua väsyttää koko ajan ja musta on tullu maailman ärsyttävin ihminen. Kuitenki, koulujuttuihin on tullu jotai tolkkua, tuntuu että taidanki saada pienen otteen koulunkäynnistä ennen ku päättötodistus on kädessä. Pelottaa vaa että lässähdän taas kerran. Hitto. Sentää mun korvat on kymppivenyt ja mulla on supersöpät New Rockit. Eipä tällä hetkellä taaskaa tule muuta kivaa mielee (paitsi pannullinen kahvia).

hiihtoloma

Viime aikoina räpsittyjä kuvia joista mikää ei liity toisiisa. Flunssakauden mentyä ohi tuli suuri väsymyskausi. Koulu alko menemään vähän siinä ja siinä, eikä sitte enää jaksanu innostaa mikään muu ku sängyllä makoilu. Nyt on kuitenkin ensimmäinen lomapäivä ja jotenki tuntuu että tästä tulee ihan hyvä viikko. Lomasuunnitelmat hieman meni pilalle mutta ei se haittaa, yritän jotenki saada itteni pois kotoa. Mitä mulle siis kuuluu? Ei enää yhtää mitää, juon paljon teetä, neulon sukkia ja olen innostunut lukemaan. Vanha suomalainen musiikki on parasta. En jaksa kirjoittaa.

tired of being tired

Väsymystä, väsymystä ja väsymystä. Heräsin aamulla neljän aikaa ja join aamukahvit Metallican soidessa. Mulla on ollu lieviä uniongelmia viime aikoina, uni ei tule kun on liikaa pohdittavaa ja joka aamu herään jossain kuuden maissa ja oon ihan umpijäässä. Oon kunnon talvisynkkis nyt kun tukkakin on taas musta. Oikeestaan se oli vaa hetken ajan musta, nyt se näyttää ihan tummanruskeelta. Yritän epätoivoisesti kasvattaa tätä mun kuontaloa ja aion olla koko tämän viikon ilman lämpökäsittelyä, saa nähdä miten onnistuu :-D Lisää mussutusta kehiin, kärsin flunssasta. Mulla on ollu viikolla armotonta kurkkukipua ja nyt tuntuu jo että ääni lähtee. Ajatus luistelusta tiistaina kammottaa. Mitä muuta oon tehny? Oon ollu kavereiden kaa ja saanu superhyvä koenumeroita, eipä muuta. Jos mä nyt vaan meen keittää kahvia........

Psst,  Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

hankalin lähtökohta on uusi alku

Edellisen blogin puolella tuli vietettyä jo turhankin pitkään. Sama vanha kyllästytti ja postaaminenkaan ei enää innostanut niin kuin ennen, joten päätin sitten pistää blogini kokonaan uusiksi osoitteesta ulkoasuun. Tavoitteena olis alkaa tekee monipuolisempia postauksia koska vanhassa blogissa jäi postaukset tosi paljon yhteen aiheeseen.

 Mut ensimmäiseen postaukseen voisin kertoo itestäni, edellisessä blogissa olin miltei anonyymi. Oon siis Soile, oon syntyny -98 ja täytän heinäkuussa 16. Asun Pohjois-Suomessa pienessä kylässä, josta aion muuttaa pois etelämpään ysiluokan päättyessä. Harrastuksia mulla ei valokuvaamisen lisäksi oikeestaan ole kuin piirtäminen melko satunnaisesti. Rakastan ylikaiken hiusvärejä, lävistyksia, musiikkia (Rammstein ♥) ja kahvia. Mun tyyli ei oikeestaa oo kovin erikoinen, tykkään pukeutua tummaan ja meikata vahvasti, lempivaatteisiin kuuluu ehdottomasti Rammstein-huppari ja niittisaappaat :-) Bloggaus on ollu harrastuksena jo parisen vuotta (enkä oo edelleenkää hyvä). Oon oikeestaa melkosen laiska postaaja mutta yritän toteuttaa kaikki ideat joita mulle annetaan. Mutta mitä mieltä ootte ulkoasusta ja blogista ylipäätänsä? :-)