I wish I could make you miss me

Minä voin melkein hyvin.

Juostava on lujempaa, muuten paha saavuttaa ja varjot kasvaa vaan

Ehkä ensimmäinen kerta kun mua ei ahista tieto siitä, että mun luokkalaisetki tietää mun blogista. Saapahan sentää joku makeat naurut mun noloudesta. Mulla on menny viime aikoina iha semisti, lukuunottamatta pientä panikointia asioista. Liikunnasta ja aavistuksen verran terveemmästä ruokavaliosta oon saanu tosi paljon väriä elämää. Onhan se mukava kun on ees jotai tavoitteita elämässä, niitä mulla nyt ei paljoa olekkaan. Kuhan vaa sais joskus ammatin eikä tarvis asua roskiksessa ja saattas ehkä olla ihan pienesti onnellinen. Klamydia tekee muuten ihan loistavaa musiikkia.

 Asiasta toiseen. Mun hiukset kasvaa. Tää on tosi hämmentävää, koska mulla jämähti joku vuosi sitten hiusten kasvu ihan totaalisesti. Ne vaan ei kasvanu olkapäistä pidemmäksi. Kesällä leikkasin sitte lyhyet ja niitä on tultu pariin otteeseen lyhennettyä. Tavoitteena olis olla ainakin kesälomaan asti leikkaamatta ja värjäämättä. Sivusiilinkin joutais kasvattaa pois. Onneksi hommasin joku aika sitten peruukin, sairaan kätevä katastrofikuontalon pelastaja. Tulis vaan jo se kesä ja saisin värjätä nää. Loma ois just se mikä kelpais.

avautumisia + (kesä)kuntoon?

Siinä ois muutama melko tuore kuva musta, nämäkin napattu instagramista, jota nykysin melko ahkerasti käytänki. Tänää mulla oli oikeestaa tarkotus tulla avautumaan. Mulla menee juuri nyt ehkä heikommin ku koskaan. Päälle kuukausi (?) sitten mä otin yhteyttä terveyskeskukseen. Sillä hetkellä tuntui että nyt on pakko. Fiilis oli menny nii alas että en oikeestaa pystynyt tekemään paljo mitää  Valitin pahaa oloa. Sain sieltä lähetteen psykiatrille. Siellä ollaa tutkittu asioita ja juteltu kaikesta, oon kertonu niille kaiken mun elämästä ihan alusta alkaen. Jos mä olisin jo pari vuotta sitten tienny, että oikeeta apua on tarjolla, en ois ikinä tuhlannu paria vuotta pyörien siinä omassa paskassa. Nyt apua on onneksi tarjolla. Parempaa tulevaisuutta odotellessa.

Nyt kun tää itsestänsä huolehtiminen on ihan ajankohtainen juttu, voin mainita mun elämäni uusista tavoitteista. Uuden vuoden lupauksena mulla oli muuttaa elämäntapoja hieman terveemmiksi. Tavoitteena olisi alkaa harrastaa enemmän liikuntaa ja syömää enemmän terveellistä ruokaa, vihanneksia ja hedelmiä (joita ei mua saa syömää, ei millää!). Myös paskaruokaa ja makeeta sais vähentää. Olisi se kiva ees tänä kesänä nauttia olosta rannalla bikinit päällä. Tänä kesänä mä aion. Myös lihasmassaaki ois mukava saaha. Katotaas miten tässäkin käy.

this has no title

Jännästi meni joulu, niiku sitä ei ois ollukkaa. Uusi vuosiki meni sinne jonnekkin, sen mukana neljä päivää Kajaanissa. Olin pitkästä aikaa hyvillä fiiliksillä. Huomenna koulua ja lääkäri. En oo varma kiinnostaako. Haluisin alkaa taas postailee, mutta sekää ei onnistu.

aina matkalla jonnekkin, minne ikinä päätyykin

Niin siitä onkin jo vierähtäny melkei puoli vuotta. En oo kirjoittanu melkei puoleen vuoteen, iha uskomatonta! Jostain syystä mun oli pakko päästä tänää kirjottamaan. Lätkäsin tohon jonkun viime vuoden puolella otetun kuvan, Mulla meinasi tulla itku, Mun kotikadut Sotkamossa. Ja kuinka onnellinen mä olin tuolloin... Mä asun nykyisin Helsingissä, Jakomäessä. Nykyisin mä ikävöin Sotkamoa enemmän ku koskaan. Vietin viime viikon Sotkamossa mun syyslomalla ja näin kaikkia rakkaita siellä. Kuinka mä voinkaa katua niin paljon päätöstä muuttaa Helsinkiin? 

 Mun elämä on muutenki nykyisin tasapaksua paskaa. Koulua vain. Opiskelen nykyisin Stadin ammattiopistossa hiuslinjalla. Koulussa kyllä on tähän asti mennyt ihan hyvin, ainoastaan ajatus kolmesta vuodesta kaiken tän keskellä isossa kaupungissa ahdistaa, Mua pelottaa, että mä en totu tähän koskaan. Olenhan mä kavereita saanu, mutta kaikki se tärkeä on juuri siellä Sotkamossa. Mua inhottaa olla näin hankala ja sopeutumaton. 

 Onneks tätä hommaa on kuitenkin tasapainottamassa muutamat asiat. Mulla on nykysin tekemistä, kynsien laitto ja valokuvaus on tullu mun elämään. Mukavaa ku on jotai harrastuksiakin. Kahden viikon päästä Henri on tulossa käymään. Hänestäpä en ole tainnu vielä kertoo? Alettiin Henrin kanssa seurustelemaan kesälomalla. Henri on nykyisin mun elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä ♥ Hänestä varmaan kerron joskus enemmän.

 Tän viikonlopun mä aion relata ja antaa aikaa itelleni. Mä haluan miettiä mitä mä haluan elämältä. Tänne kirjoittaminen tulee varmaan jatkossa olemaan iha hyvä keino selvittää ajatuksia. Toivon kyllä, että saisin taas otteen tästä bloggaamisesta. Eiköhä se tästä?

strange love

Otettii nää kuvat Sinimaarin kanssa yks ihana ilta. Sillon aurinko laski kauniimmin ku koskaa, oli lämmin ja mä olin tosi onnellinen. Lauantaina mä saan todistuksen käteen ja ei ole lämmin enää. Viime aikoina on tapahtunut ehkä turhanki paljon muutoksia. Oon saanu tärkeitä ihmisiä mun elämään, samoin oon menettänyt niitä senkin edestä. Pitäis olla tapahtunu iha maata järisyttäviä asioita mutta mä en osaa reagoida. 

Muutenki mulla on enää kuukausi aikaa Sotkamossa. Ennen mulla oli kova kiire päästä pois, mutta nyt alkaa jo tuntumaan siltä että en haluakkaan. Helsingissä on mun tulevaisuus, mutta mulla on jo nyt koti-ikävä. Tänää olis Jymyn peli, sitäki pitäis ehtiä käydä paristi kahtoo ennen ku lähen :-( Jos tää nyt tästä. Mulla on ainaki hyvä tuntuma tän bloggailun suhteen, kerranki mulla on aikaa! Lukijoille myös tiedoksi että olen sortunut instagramin maailmaan joten mua saa seurata soilelovesrammstein :-D

i'm afraid of falling

Miks ees päivittelen tätä blogia ku ei tää kummiskaa oo hengissä kovinkaa hyvin :-D Mua väsyttää koko ajan ja musta on tullu maailman ärsyttävin ihminen. Kuitenki, koulujuttuihin on tullu jotai tolkkua, tuntuu että taidanki saada pienen otteen koulunkäynnistä ennen ku päättötodistus on kädessä. Pelottaa vaa että lässähdän taas kerran. Hitto. Sentää mun korvat on kymppivenyt ja mulla on supersöpät New Rockit. Eipä tällä hetkellä taaskaa tule muuta kivaa mielee (paitsi pannullinen kahvia).