Ehkä ensimmäinen kerta kun mua ei ahista tieto siitä, että mun luokkalaisetki tietää mun blogista. Saapahan sentää joku makeat naurut mun noloudesta. Mulla on menny viime aikoina iha semisti, lukuunottamatta pientä panikointia asioista. Liikunnasta ja aavistuksen verran terveemmästä ruokavaliosta oon saanu tosi paljon väriä elämää. Onhan se mukava kun on ees jotai tavoitteita elämässä, niitä mulla nyt ei paljoa olekkaan. Kuhan vaa sais joskus ammatin eikä tarvis asua roskiksessa ja saattas ehkä olla ihan pienesti onnellinen. Klamydia tekee muuten ihan loistavaa musiikkia.
Asiasta toiseen. Mun hiukset kasvaa. Tää on tosi hämmentävää, koska mulla jämähti joku vuosi sitten hiusten kasvu ihan totaalisesti. Ne vaan ei kasvanu olkapäistä pidemmäksi. Kesällä leikkasin sitte lyhyet ja niitä on tultu pariin otteeseen lyhennettyä. Tavoitteena olis olla ainakin kesälomaan asti leikkaamatta ja värjäämättä. Sivusiilinkin joutais kasvattaa pois. Onneksi hommasin joku aika sitten peruukin, sairaan kätevä katastrofikuontalon pelastaja. Tulis vaan jo se kesä ja saisin värjätä nää. Loma ois just se mikä kelpais.